Alppihiihto on yleisnimitys hiihtolajeille, joissa kilpaillaan laskemalla rinnettä alas. Alppilajit ovat yleensä suosituimpia juurikin Alppeihin yhteydessä olevissa Keski-Euroopan maissa, kuten Itävallassa, Sveitsissä, Saksassa ja Italian pohjoisosissa. Nämä maat hallitsevat yleensä myös alppilajien arvokisoja ja maailmancupia, mutta poikkeuksiakin löytyy silloin tällöin. Esimerkiksi suomalaiset alppihiihtäjät ovat parhaimmillaan onnistuneet laittamaan hieman kapuloita alppimaiden urheilijoiden rattaisiin.
Kilpailullisen alppihiihdon lisäksi kyseessä on hyvin suosittuj laji harrastajien keskuudessa – myös Suomessa. Vaikka alppihiihtosukset ja monot ovatkin yleensä hieman tavallisia maastohiihtosuksia kalliimpia, on niiden vuokraaminen yleensä mahdollista laskettelukeskuksista. Moni satunnaisempi alppihiihdon harrastaja ei tästä syystä osta omia suksia lainkaan. Alpeille tai johonkin suomalaiseen laskettelukeskukseen on helpompi lähteä lomareissulle kevyellä varustuksella ja vuokrata myöhemmin sukset päiväksi tai kahdeksi. Alppihiihto on Suomessa myös yleinen aktiviteetti yläkouluissa ja lukioissa, joista järjestetään päivämatkoja laskettelukeskuksiin opiskelijoille.
Alppihiihdon eri lajit
Alppihiihdon lajivalikoima on nykyään kahdeksan, mutta näistä vain vain viisi ovat mukana alppihiihdon maailmancupissa: syöksylasku, pujottelu, suurpujottelu, supersuurpujottelu ja alppiyhdistetty, joka ei sinänsä ole oma lajinsa vaan ainoastaan pujottelun ja syöksylaskun yhdistelmä. Kolme maailmancupin ulkopuolista alppilajia ovat vapaalasku, paripujottelu ja joukkuelasku. Alla esittelemme neljä tärkeintä alppihiihdon muotoa hieman tarkemmin.
Syöksylasku
Syöksylasku on kaikista alppihiihdon lajeista nopeavauhtisin, ja siinä vaaditaan laskutaidon lisäksi myös pientä rämäpäisyyttä. Samalla laji on monen penkkiurheilijan suosikki, koska reilusti yli sadan kilometrin keskivauhdilla rinnettä alas syöksyminen näyttää hurjalta myös tv-ruudun välityksellä.
Syöksylaskurinteen porttien etäisyys on aina vähintään kahdeksan metriä, ja lisävaikeutta laskijalle tuovat lukuisat kumpareet. Näiden kumpareiden yli laskiessaan syöksylaskijat yrittävät pitää hypyn (tai pikemminkin pudotuksen, koska vauhdit ovat niin korkeita) mahdollisimman matalana. Sukset kun liikkuvat nopeimmin ollessaan kiinni lumessa. Syöksylaskukilpailussa tehdään vain yksi lasku, joten virheisiin ei ole varaa lainkaan.
Pujottelu
Pujottelu on monien mielestä se alppihiihdon kuningaslaji. Tämä perinteinen laskumuoto vaatii alppihiihtäjiltä eniten teknistä osaamista, kun he laskevat alas rinnettä noin 50 – 75 portin lävitse. Portit on aseteltu niin, että laskusta tulee nimensä mukaisesti pujottelua, jossa hiihtäjä liikkuu sivusuunnassa jatkuvasti alaspäin tullessaan. Pujottelussa porttien etäisyydet vaihtelevat paljon saman laskun aikana, joten kilpailusuoritus on yhdistelmä nopeita ja hitaampia käännöksiä. Pujottelukisassa on kaksi kierrosta.
Suurpujottelu
Suurpujottelu eroaa pujottelusta siinä, että tässä alppilajissa on hieman enemmän nopeutta ja pidemmät porttivälit – vähintään 10 metriä. Lajin seuraaminen on visuaalisesti todella miellyttävää, sillä kilpailijat laskevat rinnettä alas rytmikkäissä laajoissa kaarissa. Suurpujottelu käydään pujottelun tapaan kahden laskukierroksen kilpailuna.
Supersuurpujottelu (Super-G)
Syöksylaskun ja suurpujottelun yhdistävä supersuurpujottelu eli Super-G eroaa suurpujottelusta siinä, että laskukierroksia on kilpailussa vain yksi. Myös käännökset ovat hieman suurpujottelua loivempia, mutta vauhdit eivät kuitenkaan nouse aivan syöksylaskun tasolle. Supersuurpujottelu lasketaan erikoisvalmisteisilla Super-G-suksilla.
Kuuluisia alppihiihtäjiä Suomessa
Suomalaisen alppihiihdon kaksi tunnetuinta ja menestyneintä urheilijaa ovat Tanja Poutiainen (nyk. Poutiainen-Rinne) ja Kalle Palander, jotka molemmat kilpailivat parhaimmillaan aivan alppimaailman huipputasolla.
Tanja Poutiainen voitti komean uransa aikana yhden suurpujottelun olympiahopean (Torinosta 2006) sekä neljä MM-mitalia (kaksi hopeaa ja kaksi pronssia). Poutiaisen kovimpana saavutuksena pidetään kuitenkin kauden 2004 – 2005 maailmancupia, jolloin rovaniemeläinen voitti sekä pujottelun että suurpujottelun kokonaiskilpailun ensimmäisenä suomalaisnaisena. Hän uusi suurpujottelun maailmancup-voittonsa vielä kaudella 2008 – 2009.
Kalle Palander oli ensimmäinen suomalainen alppihiihtäjä, joka onnistui voittamaan pujottelun maailmancupin kokonaiskilpailun. Tämä tapahtui kaudella 2002 – 2003. Nimenomaan pujotteluun erikoistunut Palander ehti murtautua lajin eliittiin kuitenkin jo hieman aiemmin, kun hän voitti yllättäen vuoden 1999 pujottelun maailmanestaruuden ensimmäisenä suomalaisena. Saavutus on huikea myös siinä mielessä, että kyseessä oli samalla Suomen ensimmäinen arvokisamitali missään alppihiihtolajissa.
