Ohjaskelkkailukisoja voidaan käydä sekä luonnonjäällä että keinoradoilla, mutta vain jälkimmäinen kilpailumuoto kuuluu talviolympialaisten viralliseen ohjelmaan. Lajissa on kilpailtu maailmanmestaruudesta aina vuodesta 1955 lähtien; olympialaisissa ohjaskelkkailu on ollut mukana Innsbruckin kisoista 1964 alkaen. Koska ohjaskelkkailun keinoradat ovat niin kalliita valmistaa, on niitä maailmassa ainoastaan 17 kappaletta. Lajin juuret sijaitsevat Italiassa ja Keski-Euroopan saksankielisissä maissa. Nämä maat ovat vielä nykyisinkin ohjaskelkkailun suurmaita menestyksessä mitattuna.
Ohjaskelkkailuvarusteet
Ohjaskelkkailun kelkat ovat kohtalaisen keveitä – parikelkkailussa maksimissaan 27 ja yksilökelkkailussa maksimissaan 23 kiloa. Kelkan pohjaan on kiinnitetty teräksiset jalakset, joiden avulla se liikkuu eteenpäin jopa 140 kilometrin tuntivauhtia.
Aerodynaamiseen kelkkailuhaalariin sonnustautuneilla kilpailijoilla on päässään erikoisvalmisteinen kypärä, joka suojaa sekä kasvoja, päätä että leukaa. Lisäksi kelkkailijoilla on käsissään piikeillä varustetut käsineet, joilla vauhdinotto onnistuu lähtötilanteessa.
Yleistä tietoa ohjaskelkkailusta
Ohjaskelkkailun lähtö on hieman hassunkurisen näköistä, sillä tässä kelkkailulajissa osallistujat istuvat valmiiksi kelkassaan ennen lähtöä – se eroaa täten rattikelkkailusta ja skeletonista, joissa kilpailijat lähtevät vauhtiin juosten. Ohjaskelkkailussa vauhtia saadaan sen sijaan niin, että kilpailijat tarttuvat lähtöpaikalla oleviin kahvoihin ja vetäisevät kelkkansa vauhtiin. Vauhtia lykitään lisää tämän jälkeen jään pinnasta, kunnes varsinainen lasku alkaa.
Kilpailu käydään selällään maaten, jalat menosuuntaan päin. Kelkan ohjaaminen toimii olkapäitä ja pohkeita käyttämällä, sillä lajissa aiemmin käytetyn ohjausremmin käytöstä luovuttiin jo vuosikymmeniä sitten.
Kilpailuun kuuluu ohjaskelkkailussa kaksi laskua, joiden yhteisaika määrittää kisan voittajan. Olympialaisissa säännöt ovat kuitenkin hieman erilaiset, sillä sekä naisten että miesten kilpailut käydään kahden päivän mittaisina. Yhteensä niissä tehdään neljä laskua, eli kaksi kumpanakin kilpailupäivänä. Olympialaisissa käydään yksilökilpailujen lisäksi myös parikilpailut, jotka on nykyään jaettu erikseen miesten ja naisten kisaan. Joskus ohjaskelkkailua voidaan nähdä myös joukkuekilpailumuodossa.
