Freestylehiihto on yksi nuoremmista olympialajeista, mutta ei kuitenkaan niin tuore tapaus kuin vaikkapa lumilautailu. Ensimmäistä kertaa tämä laji nähtiin talviolympialaisissa vuonna 1988, mutta tuolloin ”freestyle” toimi ainoastaan näytöslajina. Virallisesti freestylehiihdossa kisattiin olympiamitaleista seuraavissa talviolympialaisissa vuonna 1992, kun kumparelasku otettiin mukaan kisaohjelmaan. Nykyään freestylehiihtoon kuuluvia olympialajeja on yhteensä viisi, joista viimeiset lisättiin ohjelmaan vuonna 2014.
Freestylehiihdon eri lajit
Freestylehiihto on todella monipuolinen talviurheilumuoto, sillä sen alaisuuteen kuuluu peräti seitsemän alalajia. Osassa näistä ei enää käydä kilpailuja juuri lainkaan, kun taas osa freestylehiihtolajeista kasvattaa suosiotaan jatkuvasti. Alun alkaen freestyleä käytiin kokonaiskilpailuna, jossa korostettiin monipuolista osaamista. Nykyään lajin ammattilaiset ovat kuitenkin yleensä erikoistuneet vain muutamaan alalajiin. Näistä ylivoimaisesti suosituin on Suomessa kumparelasku.
Kumparelasku
Kumparelasku on todella mielenkiintoinen freestylehiihdon alalaji, joka tunnetaan Suomessa erittäin hyvin Janne Lahtelan huippumenestyksen ansiosta. Kumparelaskussa kilpailija laskee noin 250 metrin pituisen kumpareisen rinteen alas suorittaen kaksi vapaavalintaista hyppytemppua jossain vaiheessa laskusuoritusta. Kyseessä on arvostelulaji, jossa 20 % kilpailijan pisteistä koostuu hypyistä, 20 % ajasta ja 60 % tekniikasta.
Aerials
Ensimmäistä kertaa vuoden 1994 olympialaisissa nähty Aerials eli hypyt on kahdesta hyppykierroksesta koostuva kilpailu, jossa laskijat pomppaavat korkealla ilmaan jyrkästä hyppyristä. Ilmassa suoritetaan erilaisia temppuja, joita tuomaristo arvioi ilmaannousun, alastulon ja ilmassa pidetyn muodon perusteella.
Half-pipe
Lumikourunakin tunnettu half-pipe on erityisesti Yhdysvalloissa suosittu freestylehiihtolaji, jossa kilpailjat laskevat kourun muotoon rakennettua rataa alaspäin. Laskun aikana tehdään 6 – 8 temppua, jotka vaikuttavat siitä saatujen pisteiden määrään. Half-pipessä käytettävien erikoissuksien ansiosta kilpailijat voivat laskea halutessaan myös takaperin.
Big air
Big air on Aerialsin tapainen hyppylaji; näiden lajien välinen ero on lähinnä se, että hyppyri on Big airissa huomattavasti leveämpi ja loivempi. Tämä lisää lajin turvallisuutta, eikä Big airissa nähdä läheskään niin paljon ikäviä loukkaantumisia kuin Aerialsissa.
Slopestyle
Slopestyle on temppujen tekemiseen perustuva freestylelaji, jossa rinteestä löytyy erilaisia kaiteita ja hyppyreitä, joita kilpailijat voivat käyttää hyväkseen. Laskut arvostellaan kokonaiskuvan perusteella. Harrastajatasolla tämä laji on freestylehiihtolajeista suosituin.
Skicross
Skicross eroaa muista freestylehiihtolajeista siinä, että lajissa ei suoriteta arvostelua lainkaan. Kyseessä on puhdas nopeuslaji, jossa useimmiten neljä osanottajaa laskee samaan aikaan. Skicross-radat ovat noin kilometrin mittaisia ja mukana on monenlaisia mutkia ja hyppyreitä. Kisat käydään Skicrossissa yleensä pudotuserämuodossa.
Baletti
Baletissa ei enää ole kilpailutoimintaa lainkaan. Tässä freestylehiihtolajissa suoritetaan balettimaisia temppuja musiikin tahtiin loivassa rinteessä.
Kuuluisia freestylelaskijoita Suomessa
Suomi on pärjännyt freestylehiihdossa aikoinaan erittäin hyvin, vaikka nuoresta polvesta ei olekaan noussut aivan samantasoisia tekijöitä.
Ylivoimaisesti kuuluisin suomalainen freestylehiihtäjä on Janne Lahtela, joka voitti urallaan neljä arvokisamitalia kumparelaskusta (yhden parikilpailusta). Lahtelan parhaat saavutukset ovat Salt Lake Cityn olympiakulta vuonna 2002 sekä Meiringenin olympiakulta vuonna 1999. Muita menestyneitä suomalaisla freestylehiihtäjiä ovat muun muassa MM-kultamitalisti Mikko Ronkainen sekä MM-hopeamitalisti Sami Mustonen.
