Rattikelkat ovat varmasti tuttuja monille suomalaisille lapsille ja aikuisille talviajan riemukkaana kulkupelinä, jonka kyydissä mäenlasku voi olla jopa pulkkailua hauskempaa. Rattikelkkailu talviurheilulajina tarjoaa vielä Stigan rattikelkkojakin hurjempaa menoa, sillä tässä lajissa vauhdit voivat nousta parhaimmillaan jopa 150 kilometriin tunnissa.
Rattikelkkailussa on kilpailtu jo 1800-luvun lopulta lähtien. Sveitsistä alkunsa saanut laji nousi nopeasti suureen suosioon, ja se oli mukana virallisena olympialajina jo kautta aikojen ensimmäisissä olympialaisissa vuonna 1924. Vuosina 1924 ja 1928 olympiarattikelkkailussa oli mukana viiden miehen kelkkailu, mutta vuodesta 1932 lähtien lajissa on kilpailtu nykyissä kahden ja neljän hengen kelkkakisoissa.
Rattikelkkailuvarusteet
Jos kisoissa käytettävät rattikelkat eroavat harrastelijoiden rattikelkoista nopeudeltaan, on niissä myös toinen perustavanlaatuinen ero: kilpailukelkkoja ei ohjata ratilla lainkaan. Ratin sijaan rattikelkan ohjaaminen tapahtuu kaksipäisellä vaijerilla.
Kelkat ovat painavia kapistuksia rattikelkkailussa: kahdelle hengelle vähintään 170 kiloa, neljälle hengelle 210 kiloa. Nykyajan teknologia on johtanut myös siihen, että kelkkojen aerodynaamisetn ominaisuuksien parantamista on rajoitettu sääntöjen avulla. Kelkkailun kilpavarustelua voisi verrata osittain suomalaisille tuttuihin formulakisoihin.
Yleistä tietoa rattikelkkailusta
Rattikelkkailukilpailut alkavat mahakelkkailun tapaan juoksemalla. Lähtöalue on pituudeltaan 15 metriä, ja aikaa aletaan mitata vasta tämän alueen päättymisen jälkeen. Jos kyseessä on neljän hengen kisa, työntää jarrumies kelkkaa vielä pidempään vauhdin kasvattamiseksi.
Rattikelkkailussa kisan tärkein osa-alue on lähtö, sillä itse kourussa kisan tulokseen on vaikea vaikuttaa enää positiivisesti. Virheitä voi toki tehdä, mikäli kelkka törmää valliin tai liikkuu huonossa kulmassa. Vaikka kilpailijoita on kelkkailussa aina kaksi tai neljä, eivät muut kelkkailijat edessä istuvaa lukuun ottamatta vaikuta kilpailun kulkuun enää lähdön jälkeen. Edessä istuva kelkkailija ohjaa kelkkaa niin, että sen vauhti pysyy mahdollisimman korkeana. Rattikelkkailukisoissa lasketaan joko kahteen tai neljään otteeseen.
