Hannu Manninen on legendaarinen suomalainen talviurheilija, joka teki uransa yhdistetyssä – lajissa, joka yhdistää maastohiihdon ja mäkihiihdon yhdeksi upeaksi kilpailuksi. Yhdistetty on ollut suomalaisten suosikkilajeja heti alusta lähtien, olemmehan sekä hiihto- että mäkihyppykansaa. Manninen hallitsi yhdistetyn mäkiä ja erityisesti latuja 90-luvun lopulla ja 2000-luvulla, ja häntä pidetään yleisesti parhaana yhdistetyn urheilijana ikinä.
Rauhallisen miehen maineessa oleva Manninen tunnetaan erityisesti siitä, että hän saattoi ottaa hiihtoladulla kiinni minkälaisen takamatkan tahansa. Yhdistetyn kisassahan hypätään aina (tai lähes aina) ensin mäkeä, minkä jälkeen käydään hiihdon takaa-ajokilpailu mäkihypyn tulosten perusteella. Hannu Manninen ei kohtalaisen raskaan ruuminrakenteensa ansiosta aina pärjännyt mäessä kevyempien yhdistetyn urheilijoiden tapaan, mutta kaikki kilpakumppanit tiesivät, että jos eroa ei mäessä Manniseen tullut, oli peli melko lailla pelattu kokonaiskilpailun kannalta.
Yleistä tietoa Hannu Mannisesta
Vuonna 1978 Rovaniemellä syntynyt Hannu Kalevi Manninen oli suomalaisen yhdistetyn kuumimpia nimiä yhdessä Samppa Lajusen kanssa noin vuosikymmenen ajan. Tuona aikana Manninen ehti kerätä enemmän menestystä kuin kukaan yhdistetyn urheilija ennen häntä tai hänen jälkeensä: 48 maailmancupin osakilpailuvoittoa 191:ssä kilpailussa on sellainen ennätys, ettei sitä todennäköisesti rikota ihan pian.
Hannu Manninen on ehtinyt lopettaa urheilu-uransa jo kahteen otteeseen – ja on palannut takaisin laduille yhtä monta kertaa. Tai tarkemmin sanottuna toista paluuta ei vielä ole kirjoitushetkellä tapahtunut, mutta 38-vuotias Manninen ehti jo osallistua yhdistetyn SM-kisoihin vuoden 2016 keväällä. Manninen harkitsee vakavasti myös lähtemistä mukaan maailmancupin kisoihin, joten pidetään sormet ja varpaat ristissä, että legenda nähdään vielä kerran kilpailemassa kärkisijoista yhdistetyssä.
Hannu Mannisen ura yhdistetyssä
Hannu Manninen osallistui yhdistetyn maailmancupiin ensimmäistä kertaa kaudella 1993 – 1994 vain 15-vuotiaana. Ensimmäiset kaksi kautta menivät vielä opetellessa, mutta jo kaudella 1995 – 1996 Manninen oli usein mukana kärkikamppailussa. Vuonna 1995 Manninen voitti nuorten MM-kkultaa, ja vuotta myöhemmin mies nappasi itselleen ensimmäisen voiton myös maailmancupista.
Aikuisten arvokisoissa Hannu Manninen pääsi juhlimaan mitalia ensimmäistä kertaa vuonna 1997, jolloin Suomen yhdistetyn viestijoukkue sijoittui Trondheimin MM-kisoissa toiseksi. Viestin hopeatila uusiutui myös seuraavan vuoden olympialaisissa Naganossa, jossa Manninen nappasi ensimmäisen kolmesta olympiamitalistaan.
MM- ja olympiakultaa Suomen joukkueessa
Suomen nuori yhdistetyn joukkue ja Hannu Manninen pääsivät toden teolla vauhtiin Ramsaun MM-kisoissa vuonna 1999. Upean yhdistetyn kisan jälkeen Mannisen kaulaan ripustettiin ensimmäinen kultainen mitali jo 22-vuotiaana. Käytännössä sama Suomen joukkue juhli kolme vuotta myöhemmin myös olympiakultaa, kun Salt Lake Cityn yhdistetyn joukkuekisa päättyi riemastuttavasti sinivalkoisiin juhliin.
Vaikka Hannu Mannisen ura oli arvokisoissa upea jo nuorella iällä, ei mies ollut koskaan pärjännyt henkilökohtaisissa kisoissa arvokisatasolla. Tähän saatiin vihdoin muutos vuonna 2007, kun Manninen nappasi Sapporon MM-kisojen sprintin ykkössijan itselleen. Liekö mieheen iskenyt kylläisyys tämän jälkeen, koska hän teki ensimmäisen lopettamispäätöksensä seuraavan vuoden keväällä.
Neljä peräkkäistä maailmancupin voittoa
Kuten yltä voi lukea, on Hannu Mannisen arvokisamenestys todella kovaa tasoa. Vielä paremmat ovat kuitenkin Mannisen saavutukset yhdistetyn maailmancupissa, jota Manninen hallitsi suvereeniin tyyliin vuodesta 2003 aina vuoteen 2007 asti. Mies voitti maailmancupin näinä vuosina käsittömästi neljä kertaa peräkkäin ja nappasi samalla itselleen kaikkien aikojen yhdistetyn urheilijan viitan. 48 maailmancupin voittoa on edelleen lajin ennätys.
Uran jälkeinen elämä
Hannu Manninen lopetti uransa ensi kertaa jo vuonna 2008, koska hän halusi varata aikaa lentäjäksi opiskeluun. Vuosi taukoa oli kuitenkin Manniselle tarpeeksi, ja hän palasi yhdistetyn maailmancupiin Kuusamon osakilpailussa. Tauko ei ollut ruostuttanut Mannisen suksia, sillä kisan päätteeksi hän nousi toiseksi korkeimmalle korokkeelle. Paluunsa jälkeen Manninen voitti kaksi osakilpailua: yhden Oberhofissa ja yhden Lahdessa.
Vuonna 2011 Hannu Manninen ilmoitti uudemman kerran uransa päättymisestä. Päätöksen syynä oli keskittyminen perheeseen ja reittilentäjän työhön, johon Manninen oli saanut hoidettua koulutuksensa loppuun. Vuonna 2016 yhdistetyn ystävät kuitenkin kohahtivat uudemman kerran. Hannu Manninen oli palannut – ainakin yhden kisan ajaksi. Manninen sijoittui neljänneksi yhdistetyn SM-kisoissa, ja ilmeisesti kipinä lajiin syttyi jälleen kerran uudestaan. Elokuussa 2016 Manninen nimittäin ilmoitti harkitsevansa komean uransa jatkamista. Ja mikäpä siinä, 38-vuotias on vielä nuori nykyisessä kestävyysurheilussa – ehtiihän niitä koneita lentää myöhemminkin.
